ja me toivotamme:

Olen saanut mennä tukka putkella, kun äitini oli aika huonossa kunnossa, ja hän oli kolme viikkoa sairaalassa.  Hän pääsi viime perjantaina kotiin, mutta eipä tuo olo kovin hääppönen ole, kun on sydämen vajaatoimintaa, Altzheimerin tauti, verenpaine yms. Eipä tässä blogia paljon ole ehtinyt päivittää.

Muulloin olemme metsähommissa ja puukasat kasvaa. Hertastakin on tullut loistava metsurikoira ja tietää, missä pitää olla, kun puita kaadetaan.

Sitten olen alkanut treenaan, kun keväällä pitäisi mennä patikoimaan Santiago de Compostelan loppuosuus (reilu 100 km). Saas sitten nähdä, miten käy.

Energia-Essi kävi viikonloppuna visiitillä. Siitä koirassa vauhtia riittää. Mutta kunnon lenkitys, niin johan tokeni :)

Aiemmin syksyllä olivat Hilma ja Iina hoidossa. Ja Hilma teki konnankoukun Hertalle: Hilma himoitsi yöllä Hertan vuodetta. Se kolisutti ovea muka menossa ulos ja Hertta hyppäsi vuoteestaan ajatellen, että nyt mennään ulos. Siinä samassa Hilma kääntyi bassetin nopeudella ja hyppäsi Hertan sänkyyn :).

Eipä Hertan auttanut kuin mennä Iriksen viereen (tosin se menee melkein joka yö sinne)

Seuraavana yönä Hilma yritti samaa konnankoukkua uudelleen, mutta se ei enää tehonnut :).

Näin sopuisasti yhteiselo sujuu!

Tänään otettiin sitten joulukuvia! Ei ne oikein meinanneet rivissä pysyä, mutta sain onnistuneenkin kuvan. Se julkaistaan sitten jouluna!

Hyvää joulun odotusta!

...että ensimmäiset peuran luut haettiin paikallisesta tilateurastamosta...

... ja me marssimme metsään polttopuita tekemään.

Puuta kaatuu...

ja pinoja syntyy :)

Tara ja Iris ovat vanhat konkarit, pienestä pitäen ovat metsurin hommissa käyneet.

Tara menee puun taakse vähän etäämmälle, kun moottorisaha käy.

Iris tietää, että mun takana tai välittömässä läheisyydessä,on paras paikka.

Hertta oli vähän ihmeissään koko touhusta, seurasi vähhän, että pitäisko tähän jotenkin reagoida. Eikä oikein tiennyt, minne pitää mennä, kun puuta kaadetaan.

Niinpä minä vesuroin koirien kanssa kauenpana, kun Juha kaatoi puita.

Apulaiset karsi innokkaana samaa oksaa mun kanssa.

Hertan mielestä maailmassa on monta ihmeellista, kummallista asiaa :)

Kotona sitten, pidetään huolta toisistaan <3

Lähdin lauantaina koirineni mökiltä Ruovedelle, Helvetinjärven kansallispuistoon.

Tässä vaellusporukkamme

Maisema Helvetinkolulta.

Vaeltsimme viisi tuntia, kilometreja kertyi vaivaiset 15. Maasto oli paikka paikoin vaativaa ja taas sai kavuta portaita ylos ja alas.

Nämä portaat laskin, näitä oli 166, vähän aikaisemmin olimme laskeneet suurinpiirten samanverran alas.

On suo ja pitkospuut, suolla vain pitkospuut...

...niitä pitkin Iris, Hertta ja Tara astelee.

Välillä ihailtiin syksyn hienoja värejä

ja tässä rahkasammalta

Iriksellä virtaa piisasi vaikka lenkki on ihan lopuillaan. Olisi mennyt vaikka toisen samanlaisen!

Nyt, kun olemme aloittaneet uuden harrastukset, voimme alkaa bongaan näitä kansallipuistoja, niitä  Suomessa on n. 36. Ja muutamassa kierretty. Tänä vuonna voisi vielä Seitsemisessä käydä, jos kolmen viikon päästä ilma on siedettävä. 

Mökille päästyämme laitoin saunan lämpiämään ja kävin muutaman kerran "avannossa". Vesi oli raikasta.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Hertan jalostustarkastuslausunto saapui:

näkee tästä jotain :)

Pää ja silmien väri erinomaiset

Hertan kokonaiskuva on erinomainen, mutta hyväsytään jalostukseen varauksella kulmahampaansa vuoksi. Oikea yläkulmahammas väärin sijoittunut.

Syysloman ensimmäinen etappi oli Toivakan kirkko, jossa on erittäin persoonalliset kattomaalaukset. Maalattu 1970-luvun alku puolella.Matkaseuranamme olivat hyvät ystävämme, Irma ja Jouko.

Sieltä sitten Leppävirroille ja ensimmäinen yö vietettiin entisella maatilalla, nykyinen Niemilomat. Tätä on pakko mainostaa, koska saimme täällä erittäin hyvää palvelua ja antoi kyllä positiivisen kuvan maatilamatkailusta.

Sitten mentiin Pielisen itä puolta Kajaaniin. Olipa reitillä pysähdyksiä:Bomban talossa käytiin kahvilla ja käytiin Hiidenportin kansallispuistossa patikoimassa muutaman kilometrin lenkki.

Kajaanista Hepokönkään kautta Hossaa.

Hossasta jäi paljon hampaan koloon. Tai se syy on tämä, jota kutsuimme Killeksi.

"Kille"oli erittäin kiltti koira. Pysyi hyvin hotellialueella, mutta Hertalla oli juoksu parhaassa vaiheessa.Kävin useaan otteeseen valittamassa, että Kille on pistettävä kiinni. Välillä respassa ei tiedetty kenen koira se oli, välillä se oli nelosmökin asujan, joka oli lähtenyt metsästämään! Siis ilman metsäkoiraa, höh. Lupasivat soittaa. Yön kuuntelin sitten Killen UIUIUIII-laulua. Ja vähintään kaksi ihmistä piti olla mukana, kun kävin kusettamassa Hertan.(Vieläkin kuohuu sisälläni, kun ajattelen koko paikkaa). Ja vesisateesta huolimatta "Kille" nukkui yönsä meidän ikkunan alla ja välillä auton vieressä. Olimme lähes varmoja, että koira oli hotellin pitäjien koira. Aamulla olimme niin kypsiä, että suuntasimme auton nokan kohti Kuusamoa.

Kuusamo korvasi sitten kaiken. Olin jo mielessän luopunut pikku karhunkierroksesta, koska kuulin, että välttämättä koirat eivät mene riippusiltoja pitkin. (Pikku kaurhunkierroksella niitä on neljä). Menimme Juumaan ja lähdimme ensimmäiselle sillalle ja kaikki kolme aivan loistavasti kulkivat riipusillalla.

Eivät välittäneet edes kosken pahusta :).

Silloin päässäni kuului napsahdus:Mehän kierrämme pikku karhunkierroksen. Se on 12 km pitkä. Maasto vaihteleva ja paljon portaita kiivettävän ja laskettavana. Jälkeen päin totesin, että lähdimme kuin koiran kusetuslenkille, meillä ei ollut mukana kuin kolme Snickersiä. Mutta reitti oli aivan mahtava.

Tässä ollaan kivuttu 258 porrasta ylös, saman verran sitten alas!

Mitkä maisemat!

Kaikki päättyy aikanaan, mutta onneksi jäi aivan uskomattoman hienot muistot tästä matkasta. Kaikki kolme koiraa olivat aivan mahtavia matkalaisia. Kelpaa niiden kanssa mennä!

on päivänsankari 6.9. ja täyttää 3-vuotta

ONNEA IHANAISELLE!

Onnea myös muut Handskes I-pennut!

Jos Tara olis kirja, se olis ehrottomasti Sinikka Nopolan:"Ei tehrä tästä nyt numeroo". Tarakaan ei tee ittestänsä numeroo, vaan monta kertaa tarkkailee tilannetta sivummalta. Kattoo ensin, onko toi turvallista rynnätä uuteen seikkailuun, vai kannattaako ensin vähä kattoo ja sitten vasta mennä.

Niinku Handskes-päivillä täyty välillä kattoo, että onkse menny jonnekin, kun sitä kuulu eikä näy. Mutta siinä jaloissa se pyäri tai oli jossain kulman takana ihan lähettyvillä.

Täsä sitä omassa porukassa. Kattotaan, mikä on tilanne.

Kauheen vähän tuli kuvia otettua, kun Hertta oli jalostustarkastuksessa ja sai kyllä oikein loistavan arvioinnin, mun miälestä. Voi kurkata Tarjan blogiin. Kaikista kuvista ei tierä ketä niissä kuvissa on.  No Kunkku on ihan eressä ja Tara haistelee Hetaa, vanhat tutut. Hertta takaapäin.

Tara pittää oikein hyvvää huolta "siskoistaa" ja yhressä täsä ollaan.

Sitten kun mennään lenkille, voi Tara hetkeks karota näkyvistä. Mutta siittä ei kannata hualestua, hyvin pian se on poruksassa tai jonkun mutkan takana orottamasa. Eikä kannata huurella, kun se parhaiten palaa sitten ku on ihan hiljasta.

Tara on kauheen kiltti ja tottelevainen, vaikkei siitä toko-koiraa tullu. Sen miälestä tokossa ei tarttis olla ku luaksetulo, hyppy, nouto tai mialummin hyppynouto ja paikallaolo.

Tosta paikallaolosta saatiin hiano näytto, ku kaveri oli mökillä ja laitettiin koirat (5) riviin kuvausta varten. (mulla ei tiätenkään ollu kameraa). Kesken kuvauksen vastarannalta kuulu koiran haukuntaa. Neljä koiraa lähti ku rusakot makuulta, vaan ei Tara. Se pysy paikallansa. Oikein piti mennä vappauttaan se.

Vähän tehrään numeroo, kun mennään autoon, tai mää teen ei Tara. Sen miälestä siinä ei ole mittään ihmeellistä. Mökiltäkin ku lähretään se tullee kyllä vähän sennäkösenä. ettei tää  kiinnosta. Mutta sen miälestä olisi ihan paras, kun muut menis ihan omasa tahrisa autolle. Emäntä heittäs kimpsut ja kampsut autoon samoin Iriksen ja Hertan. Tara köpöttelee omaa tahtiaan ja on sitten valmis lähteen. Autoalelulla se sitte suuremmaks osaks nukkuu.

Tää on kauheen helppo koira, kun sen metkut tietää ja ossaa suhtautua niihin, niin ei tartte tressata. Välillä miättii, että jääkö se vähemmälle huamiolle, ku se on tollane tarkkailija, mutta kyllä se syliin ossaa tulla rapsutettavaks.

Kyllä Tarassakin virtaa piisaa, siittä on mukava mennä hippaa pitkin peltoja..

ja painia välillä.

P.S. Laitan sitten Hertan jalostustarkastuksesta lisää, kun viralliset tulokset tulee.

Iris on kärsinyt valeraskaudesta. Alkukesän se ilmeiseti "odotti", kun oli niin alistuvainen. Siinä vaiheessa ihmettelin sen täysin poikkeavaa käytöstä. Yhtä äkkiä sillä oli kunnon turvonneet nisät ja maidossa. Mitään lelua se ei hoidellut. Kuivasin sille vadelmanlehtiä ja annoin aluksi 2 tl/ vrk. Nyt kun oireet ovat helpottaneet, annan 1 tl/vrk.

Loma alkoi koiranhoidolla, kun sain koko six packin hoitooni. Selvisin siitä kunnialla. Kukaan ei karannut, ja koirat pärjäsivät jo aika mukavasti keskenään. Mitä nyt Essi  muita kiusasi naskaleillaan.

Hilmalle kuumuus oli välillä sietämätöntä. Se otti kesken lenkin nokoset.

Essi jäi yksin gööttejen kanssa, ja silloin Tara päätti näyttää sille kaapin paikan. Ensin se leikitti Essin ja sitteen kiepsautti tämän selälleen ja istui päälle joksikin aikaa. Tämän jälkeen Tara sai olla rauhassa ja arvojärjestys palasi.

Essi Taran koirakoulussa. Tara syö hitaasti ja arvokkaasti ja on opettanut, että alamaiset eivät tule kupille. (Tämän se tekee ilman räyhäämistä). Essin ei auta kuin odotella ja katsella. Huvittavinta tässä oli, että kun ruokailu oli lopussa, Tara otti viimeisen papanan suuhunsa ja pudotti sen Essin eteen :). Ilmeisesti palkitsi.

Mustikan pominta, on mukavaa toimintaa...

Essissä on virtaa kuin ydinvoimalassa.

Vauhia piisaa

Mutta sammuminen on nopeaa

Vietettiin Hertan 2-vuotissynttärin. Tietenkin Hertalle oli kakku.

Hyvää nam :)

Tytöt näyttää kieltä ;)

Viikon Ihanainen

Vieraitakin kävi. Nämä pirulaiset pitivät laituriamme huussinan :(

Gööttejä melkein naapurista. Tiuku ja Onni

Kolmen kerroksen väkeä.

Hertta lattialla Irisken takan on vähän, että mitä välii, evvk :D.

Hertta viettää 2-vuotissyntymäpäiviään tiistaina (19.07) mökillä!

Ja tietysti Hertalle tarjotaan silloin kakku!

Onnea myös muille Handskes K-pennuille!