matkaan lähden, matkaan lähden....

...mulla kauas lentolippu o-on

Paulan (siis tyttäreni) kanssa lähdemme vajaaksi pariksi viikoksi omatoimimatkalle viettämään aktiivilomaa Kambotzaan ja Vietnamiin.

Tämä lauma huolehtii sillä välin Juhasta!

Sitten lopuksi, tämä amaryllis se vain jaksaa kukkia. Jo kolmas kukkavarsi, ja ainakin viisi kukkaa siinä.

Vapaa viikonloppu, ja vielä yksin koirien kanssa. Ollaan lenkkeilty aamuin illoin, ja lueskeltu.

Tätä samaa polkua ollaan tahkottu, kun ei oikein viitsitä mennä umpihankeen rämpimään. Nytkin pelto-osuudet ovat olleet jokakerran tukossa. Lenkki on neljä kilometriä pitkä ja oikein mukava.

Kuva arvoitus, kumpi tässä kuvassa on?

Entäs tässä? Onko tämä Kumpi vai Kampi?

Iriksen mielestä talvi saisi jatkua ikuisuuden. Niin hienoa on sen mielestä lumessa touhuta. Aina valmis menemään ulos, pakkasista huolimatta. Ja sisälle sitä saa jopa houkutella.

Se on puuhakas pikku peijooni <3.

Tara odottelee risteyksessä "saa mennä" lupaa. Harvoin sieltä autoja tulee, mutta harjoitellaan.

Lopuksi  suuri kiitos Kartanon sisaruksille, kun kävivät viikolla. Ja kiitos kananmunista. Nyt saa taas leipoa ja laittaa vaikka mitä. Ja riittää niistä Taralle ja Iriksellekin!

Jäniksen papanat ovat Taran ja Iriksen mielestä tosi hyviä. Niitä ne lenkillä pistelevät. Piti oikein testata kumpi maistuu paremmalta jäniksen p#a (oikealla) vai koiran kuivamuona (vasemmalla).

Ensin Iris, joka ensin otti koiranruuan suuhunsa, pudotti pois. Söi jäniksen papanan ja sen jälkeen koirannappulan.

Taran tulos: Söi ensin koiranruuan. Iris oli nopea( Kun on ruuasta kysymys) ja vei Taran jäniksen papanan. Kyllä ne papanat Tarallekin kelpaavat! Oli sen verran kylmä,

 etten viitsinyt uusia koetta.

 Lopputulos osoitti, että koiranruokaan pitäisi saada jäniksenpapanan maku. Mutta peuranluut maistuvat. Näin pieneen kasaan edellisessä kirjoituksessa olevat luut ovat menneet!

Aamulenkillä auringonnousun aikaan

Kyllä nyt luonto hellii kauneudellaan. Tätä osaa arvostaa niin monen ruputalven jälkeen. Ja ehkä marraskuukin pitää olla olemassa, että sitten huomaa talven kauneuden.

Jaahas, mikähän eläin kannolla on temmeltänyt? Veikkaisin palokärki, mutta jos jollakin on parempaa tietoa, niin kertokoon. maassa ei ollut tassun eikä sorkan jälkiä.

Pakollinen leikkikuva.

Iris on hävinnyt hetkeksi näkyvistä. Ei muuta kuin kutsu, ja  se muistaa missä sen pitäisi olla. Näin vauhdikkaasti se tulee luokse. Ja häntä heiluu iloisesti.

Lopuksi vielä kertomus pölhöjen mestaruuskisoista. Tällä sijoittuisi korkealle. Kaikki sai aikansa, kun siskoni kertoi, että poliisit pidättivät hänet ja ottivat autosta rekisterikilvet pois ja sanoivat, että tämä ajaa katsastamattomalla autolla. Siskoni siihen, ettei ole tullut kutsua. Hänelle kerrottiin, että ei enää kutsutakaan, vaan pitää itse huolehtia katsastuksesta.

Päätin, ettei näin käy minulle. Ja eilen Juha lähti viemään mun autoa katsastukseen. Mulle jäi Juhan auto. Kun olin lähdössä töihin, huomasin, ettei avain toimi. Ei mitenkään. Siitä soittamaan Juhalle, jonka puhelin soi ikävän lähellä, pöydällä. Ei auta muu, kuin soittaa taksi ja jättää Juhalle lappu:"LÄHDIN NUOREMMAN MIEHEN MATKAAN, HAE KUITENKIN 21.30 TÖISTÄ." Myöhästyin vain vartin! Työmatkaa mulla on 25 km.

Ja sitten se Grande Finale: Juha meni katsastuskonttorille, ja hänelle virkailija sanoi, että vasta vuoden päästä se auto pitää katsastaa!!! ja että seuraava katsastus on aina merkitty rekisteri otteeseen! Mutta avain ei kuitenkaan toiminut, siitä on mennyt paristo. Nauratti koko kotimatkan, kun ei muutakaan voinut!

Iris tykkää olla rapsutettavana! Aurinkoisia pakkaspäiviä!

Onpa ollut aivan hieno tammikuu. Kaunista, ah niin kaunista. Aivan hienoa päästä lenkille ja ulkoilemaan. Olihan ne pakkaset,  mutta nekää eivät pahasti haitanneet.

Annoin koirille viimiset peuranluut tai paremminkin, laitoin peuranrangan puoliksi... Pitää käydä paikallisessa peuranluutehtaassa, kun vielä on metsästysaika ja luita saatavilla.

Iris katselee vesi kielellä, miten tässä nyt näin kävi????

-Ryökäle vei minunkin luuni, eikä tuohon passaa mennä pois ottamaan, kun sillä on niin terävät kynnet. Ja se alkaa sähistä ja murista.

Aterian jälkeen kiilusilmäkissa makailee tyytyväisenä uunin pangolla.

Mutta me lähdimme lenkille jonkin ajan kuluttua. Iris kyttää saisko Tarasta leikkikaveriä.

Ja saihan siitä, leikki alkakoon!

Tämä on hyvä metsälenkki ja moneen kertaan sotkettu polku.

Punkalaitumen piolookit tutkivat, onko lumen alla elämää...

Kyllä tällaisissa maisemissa kelpaa ulkoilla!

Joulu on ohi, ja joulukuusi viedään pois, pois,pois... Tämä on hyvä keino. Pitää karsia kuusi paikoillaan, kerätä oksat pahvilaatikkoon ja poltaa/jätesäkkiin. Eipä neulaset leviä pitkin huushollia.

Ollaan palattu normaaliin päiväjärjestykseen, Iina ja Hilma ovat palanneet Vaasaan.

Tänään on pakkasta ollut -20 - 27 asteen välillä. Lenkkejä on tehty useampaan otteeseen, koska ne ovat olleet lyhyehköjä.

Talvimaisemat ovat upeita.

Käyhän se lumikökkärekin peuranluusta, jos peuranluita pantataan.

Lady-Tara

Lenkkeilyä auringonlaskun aikaan.

Lopuksi "taidekuva"

JA IHANAINEN IRIS

Taran ruokailutavat ovat niin hienot, että olen alkanut epäillä siinä olevan kuninkaallista alkuperää. Kun otan ruokakupit esiin. Tara alkaa istua ja odottaa, että saa ruokaa.

Muut koirat pyörivät jaloissani ja seuraavat tarkasti. "Minä olen tässä, älä unohda annostani!" -asenteella.

Tavallisesti annan Taran ja Iriksen annoksen yhtä aikaa. Mutta nyt kun on Iina ja Hilma meillä, Tara saa ensimmäisenä, kun on hitain syöjä. Sitten Iris, Hilma ja ahmatti-Iina viimeisenä. Mitä tekee Lady Tara? Se odottaa hienona, että kaikki ovat saaneet ruokansa ja aloittaa vasta sitten.

Iris on nopein. Sillä on aina ollut hyvä ruokahalu, vaikkei uskoisi. Se kieppuu ja ja tarkastelee muiden  ruokakuppeja. Hilma viilipytty ei välitä vaikka Iris nappaakin muutaman nappulan.

"Mikä ihme siinä syömisessä kestää, voisin avustaa sua." Tara ei pidä kiirettä vaan syö kaikessa rauhassa ja yleensä istualtaan.

Hilma valloitti Taran valtaistuimen, siis vuoteen. Nykyisin se nukkuu yönsä siinä. Jossei siinä nuku Hilma, niin sitten kissa.

"Eihän Ladyt nuku lattialla, eihän?"

No ei tietenkään nuku, pääset sänkyyn.

Tänään kun oli pitkästä aikaa vapaapäivä, lähdimme kunnon koiralenkille. Tällä kertaa viejä oli minä, eikä Hilma. Reitin suunnittelin niin, että aina tulee uusia peuranhajuja ja saan Hilman harhautettua kotiin ja se toimi! Se oli kunnon umpihangessa kävelyä. Ai, että metsä on kaunis! Viime yönä huomasin, että päässäni on liikaa liikkuvia osia, eikä uni meinannut millään tulla. Ehkä tämä rämpiminen auttoi. Koirat ainakin sammuivat.

Tara nuorempana saattoi metsässä kadota hetkesi omille eikä ollut kuulevinaan kutsua. Nykyisin se pitää korkeintaan muutaman kymmenen metrin etäisyyttä. Ja jos se hetkesi katoaa näkyvistä, aina voi olla varma, että se on kohta vierellä. Iriksen korvissa ei ole juuri koskaan ollut mitään vikaa. Yleensä se tulee kutsusta heti tuokse. Poikkeus: Joskus se saattaa lähteä Iina perään seikkaileen, mutta yleensä jos perässä pysyy, Iris palaa nopeasti. Iina välillä ottaa irtiottoja. Silloin ei auta kuin jatkaa matkaa, niin kohta tuokin on laumassa mukana.

Ei tullut jouluähkyä, enkä syönyt liikaa kinkua, suklaata,rosollia...Olin siis töissä. Asiakkaat epäilivät jo, että peräti yövyn työpaikkallani, mutta ei sentään.

Sain hienon joululahjan PaulaK:lta ja Minnalta, joka on ikuistanut Ihanaisen Iriksen kahvimukiin. Tämä in huippu! Unohtamatta saippuoita ym.

Juha tykkää, että joulupuuroon pitää laittaa reilusti kanelia. Niinpä hän riuskalla otteella ravisti kanelia puuroonsa. Ja hupsista! Mauste Sallisen kanelia Sallisen riisipuurossa!

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Haluamme kiittää lukijoitamme ja toivottaa Teille OIKEIN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

Joulun valmistelut ovat ihan hyvällä mallilla. Se joulukuusi odottaa suojapäivää, silloin haen sen. Amaryllis kukkii tänä vuonna, kiitos Paulan ja Minnan.

Itsetehdyt joulukortit on postitettu.

Lusikkaleipiä on leivottu toinenkin satsi.

Joulupukki on tilattu.

Eläimet ovat julistaneet joulurauhan.

Jotta jouluntulo ei näin herttaista olisi, Hilma palautti maanpinnalle. Lähdin neljän koiran kanssa lenkille metsään. Aamu kun oli, peuranjälkiä oli paljon ja myös näiden makuupaikkoja. Hilma oli hihnassa, mutta minusta tuli turisti ja Hilmasta opas. Mentiin yhteen jos toiseenkin metsään ja lopuksi kolmanteenkin. Pellolle ei millään, eikä kotiinpäin. Kun matkaa olimme tehneet kolmatta tuntia, tultiin isohkolle vuorelle. Sitä vuorta me sahasimme ylösalas edestakaisin viela tunnin. Yritin harhauttaa Hilmaa, mutta se vain jatkoi menemistään. Ja mentiin vikkelästi. Moneen kertaan matkalla mielessäni kiittelin judon kyykkyhyppytreenejä ym. Kyllä reisilihakset sai töitä. Onneksi oli kännykkä mukana, oli nimittäin pakko soittaa Juha apuun, että saimme sen hurtan pois sieltä metsästä. Ja mulla oli makkaraakin mukana, mutta se ei nyt kelvannut!

Muut koirat pyöri mukavasti mukana, ihanat paimenkoirat :). Illalla kävin Taran kanssa hieronnassa, se oli sovittu etukäteen ja on näitä Elämystassun juttuja. Ensi kerralla on Iriksen vuoro.

Meneehän ne vapaapäivät näinkin, tarvitseeko sitä kauheasti joulun vuoksi hötkyillä, varsinkin kun vietän joulu töissä!

Vapaa päivinäni olemme olleet metsätöissä. Yhdistetty huvi ja hyöty. Ollaan raivattu metsää, ja samalla koirat ovat saaneet kunnon lenkit. Ne viihtyvät metsässä oikein hyvin; välillä juosten hajujen perässä, välillä leikkien keskenään ja sitten taas seuraten meidän puuhailuja. Koko ajan ne kuitenkin ovat lähituntumassa. Kerran sattui hauskasti, kun ihmettelin, missä koirat ovat. Vedin keuhkot täyteen ilmaa ja ajattelin huudaa. Kun nostin päätäni, ne istuivat viiden metrin päässä kivellä ja seurasivat puuhasteluani! Kyllä nauratti!

Tällä viikolla Hilma ja Iina ovat olleet hoidossa meillä. Iina on ollut myös metsätöissä mukana, mutta Hilma on vain lenkitetty ja se on sitten ollut kotona. Se toipuu vielä edellisestä extreame-matkastaan.

Kuvittelin, että Iina juoksee ympäri metsää, kun kerran vapaana saa mennä. Mitä vielä se paimensi meitä. Tietty onhan se paimenkoira! Lenkitettäessä se saattaa hetkeksi kadota ja juosta ympyrää, mutta kun kaikki oli aloillaan, myös se seuraurailee touhujamme.

Vankinvartijan käsi ja vanki ulkoilemassa

"Nyt menen kyllä tuohon suuntaan, sieltä tulee ihanat, kutsuvat tuoksut!"

Peuranpolkua peräkanaa kuin köyhän talon porsaat.

Jouluvalmisteluja on tehty - tässä tuleva joulukuusemme. Tänään leivon lusikkaleivät. Tosin joulunvietto tänä vuonna on minimaalista, sillä olen aaton, joulupäivän ja tapanin töissä.

Maassa on aina jotain mielenkiintoista, jota voi syödä, ainakin Iriksen mielestä.

Rentoa joulunodotusta kaikille!

Eilen käytiin Iriksen  kanssa lonkkakuvauksissa Kankaanpäässä, Tara oli tietysti mukana. Turistena oli myös pari Handskes K-pentua Sisu ja Kaneli ( =Rusina/Pähkinä, miten vain haluatte!) ja pari Rokin poikaa Kuukivestä.

Sitten myös väärän rotusia koiria, tässä yksi, Herra Rico.

Sisu ja Kaneli olivat hurmaavat pennut. Sisua taitaa vähän jännittää. Iris taisi haukkua pojan pystyyn :)

Iriksen sisko Isa täysin vetyämätön.

Samalla tavalla kävi Iriksellekin.

Ja sitten on aivan kauhea kankkunen.

Taralla sentään välillä vauhtia piisasi.

Tara ja Kaneli

Tarjalle suuret kiitokset, järjesti tilaisuuden. Kiitokset myös kahvista ja voileivistä. Nehän maistuivat ja mukavasti kahvi lämmitti!

Irisen lonkat olivat C/C, mutta terveet (ei nivelrikkoja).   Viralliset tulokset tulevat sitten aikanaan.

Kun siellä hyisessä ilmassa päivän seisoskeli, oli illalla pakko päästä avantoon. Täällä avantouimarit kokoontuvat perjantaisin Vehkajärven rantaan saunomaan ja uimaan. Sen jälkeen veri kiersi, eikä yhtään ollut kylmä.

Kartanon Paula ja Minna hakivat peuranluita punkalaitumelaiselta tilateurastamolta ja poikkesivat kylässä.

Heta oli ainoa, joka pääsi sisään. Tai paremminkin, Paula ei päästänyt muita koiria. Iris palvoi Hetaa.

Kerrankin  minun ottama kuva, jossa kaikki kahdeksan koiraa ovat samassa kuvassa!

Vauhtia riitti :) Kelju melkein lentää.

Kiitos Paula ja Minna sekä Nysä, Typy, Heta, Sipe, Lissu ja Kelju käynnistä! Tulkaa taas kun peruranluut on syöty (ja ennenkin voi tulla. Lisää hienoja Minnan ottamia kuvia on täällä.

Puolet marraskuuta meni hienosti, oli lunta, riittävästi valoa ja yöllä tähtitaivas. Nyt ollaan taas normaalissa marraskuussa.

Tähän loppuu piha. Sen tietää Iriskin, ja Tara lyö jarrut päälle tässä, vauhdistakin. Koirat ovat vapaana pihalla ja pysyvät hyvin. Ainoa ongelma on kun ihan pihan läpi menee tie, josta silloin tällöin naapuri ajaa traktorilla, ja kusti polkee ja joku satunnainen ohikuljia. Koiria siis pidetään silmällä. Tara, kun kuulee auton/traktorin/tai muun äänet, tulee portaille odottamaan.

" Koiranilma, ihmiset sanovat. Ei minusta.  Pitääkö näin hienon koiran tosiaan mennä tuonne kuraan ja märkään kasteleen tassunsa? Ei, jos ei aivan pakko ole, tai mami raahaa lenkille, mutta muuten ei!!!"

Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu

Valoisampia aikoja odotellessa! Kohta on joulu ja sitten kevät...Ei tätä enää kauan kestä.

..."Ja tänään nimipäiviä viettää...IRIS". Onnea siis omalle ihanalle Irikselle, vaikkei nimipäiviä ehditäkään viettää. Olen tehnyt hiukan ylimääräisiä vuoroja, ja vapaat on joskus viikolla - mahdollisesti.

Eipä Iris nimipäivistä perusta, se on joka päivä yhtä iloinen. Kun sitä silmiin katsoo, tai se katsoo, niin aina häntä heiluu. Aivan loisto pakkaus!

 Ja nyt sitten molemmilla koirilla on juoksu, mutta kaikki on sujunut hyvin ja koirat ovat olleet vielä lenkeillä vapaana.

Nyt sitten olen koirien kanssa ravannyt ahkerasti mökillä. Kävin viikolla siivoamassa remontin jälkiä ja myös eilen. Melkein valmista on! Sähkötyöt ovat vielä kesken. Viime yönä sitten uudistin yläkerran. Hyvin tarkeni alakerran takkalämmitykselläkin.

Keskiviikon karmein havainto oli, että järvi oli jäässä. Kangella hakkaamalla siihen vielä sai avannon. Ja ei  muuta kuin lämpöeristys järveenkin. Nyt vaan toivon, ettei järvi sula ennen kuin keväällä, ettei avantoni siirry keskelle järveä! Kävin molemmilla kerroilla avannossa.

Meidän linssilude, katse tiukasti kameraan ja otetaan asento, alahan räiskiä!

Uudet venyttely ohjeet koirille, tee liike kuvan mukaan!(Tara)

- Täällä on joku tekstari, pitää lukea!

Taitaa tosin olla Irikselle, jolla alkoi juoksu.

Iris rentona jälleen kotona.

Tämä onnistuu myös samasta kupista.

Niin ne lumikuvat. Kamerasta sammui akku, eikä mulla tietenkään ollut mökillä mukana laturia. Jä nyt on ollut isänpäiväkiireitä, mutta vielä toistaiseksi on lumi maassa. Ehkä ehdin huomenna ottamaan ne "pakolliset" ensilumikuvat.

Sitten loppuun vielä mainos. Olin perjantaina tilaisuudessa, jossa maisteltiin kyyttö-lehmän maidosta tehtyjä juustoja. En ole ollut mikään bried-juuston ystävä, kunnes sain  kyytön maidosta tehtyä juustoa. Se oli Pälkäneellä valmistettua. Ja voi pojat, vei kielen mennessään!

Kävimme katsomassa, miten remontti on edennyt. Loppusuoraa mennään. Enköhän ensi viikolla pääse tekemään lopullista siivousta.

Haravoitiin hiukan pihaa. Niitä lehtiä piisaa kyllä seuraavaankin kertaan. Maastoon sävytetyt koirat.

Tämä karkulainen ei tällä kertaa ole Iina, vaan paikkallisväestön Remo-belkkari. Tähän komeaan poikaan Tara ja Iris tutustui jo kesällä. Iris oli ihan innoissaan nähtyään Remon ja pusutteli kovasti. Ja Remo oli ystävällinen ja kiltti.

Vesi on vielä tarpeeksi lämmintä, tosin tähän voi jäädä koukkuun. Upea tunne kun nousee järvestä!

Tämä ei ole mikään peuranluu, vaan joku tosi kova kaupasta ostettu, jota on järsitty vuosikausia.

Tara-Tarzan ja ne haravoimattomat lehdet!

Iris-Ihanainen ei täälläkään ole haravoitu.! Vaikka kauhea kasa kerättiinkin.

Ja vielä Tara maastoutuneena

Iltapäivälla tultiin kotiin, kun mulle tuli yllättäen aamuvuoro töissä. Vaihdoimme pikapikaa mun autoon talvirenkaat. Nyt ei tarvitse sitten katsoa kauhulla aamulla ikkunasta, onko lunta vai ei.