Iriksen kävi kuten aikoinaan Taran kanssa, eli "eihän-noin-pientä-koiraa-vielä-voi-metsälenkille-viedä." Ja vietiin kuitenkin.Tänään menimme  kaikki, Juha myös, kunnon metsämaastoon. Ja ajattelimme, että kannamme sitten, kun pikkuinen väsyy. Iris jaksoi hyvin sen, mitä olimme. Onhan Taralla ja Iriksellä vauhti päällä kotioloissa ja pihassa, että sama kai se sitten on, missä mennään.

Eilen illalla olimme iltalenkillä testaamassa Taran uutta pantaa. Vain punajuova näkyi, kun painelimme pimeässä. Täällä kun ei katuvaloja ole! Panta oli tässä tarkoituksessa hyvä. Iris joutui hihnaharjoituksiin, koska sitä ei millään näkynyt.

Tara ja hieno panta, mutta missä Iris luuraa?

 

"Miksei minulle opeteta jo hyppyä? Nyt pitää olla omatoiminen, Tara saa olla hyppyteline!"

"Tara on aivan liian hidas syömään, mulla kuppi on ollut jo kauan tyhjänä. Ottaisin Taran kupista, jos uskaltaisin..."

Taran torkkupeitto

Näinkin voi päätä pitää nukkuessa

Lopuksi aivan erityisterveiset PaulaK:lle, jonka upeita orkkideoja olen ihaillut. Kasvatin viimevuotisesta amarylliksen sipulista joulukukkaa...JIPPII! Sitä tuli uusi lajike, VIHERamaryllis. :(