sillä lunta tulee taivaan täydeltä, ihan niitä jalkarättejä. Viikonloppu taas oli aivan upea. Ja oikeastaan olin ensimmäistä kertaa tänä vuonna hiihtämässä. Täällä maan korvessa ei ole lähettyvillä valmiita latuja, ja tänä vuonna latujen pitäminen auki oli mahdottomuus. Hyvä kun lenkkipolku pysyi siedettävänä. Lauantaina ja sunnuntaina hiihdin, Taralle ja Irikselle uudenlaiset lenkit olivat mukavaa vaihtelua. Hanki kannatti meitä kaikkia!

Iris seuraa kintereillä.

Onkohan nämä hirvenjäljet vai olisko iso peura?

Sitten teimme koirakoululäksyjä (nouto ja seuraaminen), Tara on hyvä noudossa, mutta seuraamisessa  kontakti tahtoo irrota, kun taas Iris pitää koko ajan kontaktia, ja seuraaminen on sille helppoa, mutta noutamista joudumme harjoittelemaan vielä pitkään.

Sitten välillä leikitään.

Sunnuntaina Hilma ja Iina tulivat pariksi päiväksi hoitoon.

Iina

Muutaman koivun kävimme kaatamassa ja vinssaamassa. Polttopuukasa kasvaa vain niin hitaasti, kun lunta on niin hirveästi.

Taraa ja Iristä moinen aktiiviviikonloppu väsytti! Eipä enää ole väliä millaisessa asennossa se pää on (Iris).

Sitten Iriksen tapoja: Kun olen iltavuorossa, ja kello on noin 22. Iris hypää Juhan syliin keinutuoliin ja alkaa tuijottamaan ulos. Ja alkaa odottamaan koska autoni valot näkyvät, jotka näkyvät noin kilometrin päästä . Kun olen puolen kilometrin päässä, Iris menee ulko-ovelle odottamaan. Molemmat koirat juoksevat vastaanottamaan minut, kun olen saanut autoni talliin.