Lauantaina pakkasin omat koirat autooni ja lähdin kohti Teiskoa. Tampereelta hain Hilman ja Iinan viikonloppuhoitoon.

Lunta oli vielä paljon pihassa.

Avannon olin styroksilla syksyllä suojannut. Ei auttanut. Jäässä se vielä oli. Tuollaisen mustan aukon sain kangella hakatuksi, siitä juuri mahduin pulahtamaan järveen.

Vesi suli hurjaa vauhtia. Mökkimme kun on laaksossa, kallioiden välissä, kaikki virtasi pihaan.

Rantojen asukit

Iriksen tekisi mieli laiturille, mutta kun vettä on niin paljon.

"Enkä ollut vanki, Hilma"

Lenkilläkin käytiin. Ihan järveä ympäri ei päästy, kun metsässä oli niin paljon lunta.

Kalliolla oli aivan sulaa, ja aurinko lämmitti ihanasti.

Nää sointuu aika hyvin maastoon!

Hilma voisi olla vaikka Kristiinankaupungin nimikkoeläin. Kristiinankaupunkihan valittiin Suomen ensimmäiseksi leppoisan elämä kaupungiksi. Ja Hilma se arvostaa leppoista elämää ja on kristiinalainen nykyisin :)

Mökin pihalla on lukuisia, ehkä kymmenkunta, muurahaispesää, samoin lähimetsässä. Muutama vuosi sitten palokärki hävitti pesiä, mutta nyt ne näyttävät elpyneen. Hieno juttu, käärmeisiin ei olla törmätty.