Syysloman ensimmäinen etappi oli Toivakan kirkko, jossa on erittäin persoonalliset kattomaalaukset. Maalattu 1970-luvun alku puolella.Matkaseuranamme olivat hyvät ystävämme, Irma ja Jouko.

Sieltä sitten Leppävirroille ja ensimmäinen yö vietettiin entisella maatilalla, nykyinen Niemilomat. Tätä on pakko mainostaa, koska saimme täällä erittäin hyvää palvelua ja antoi kyllä positiivisen kuvan maatilamatkailusta.

Sitten mentiin Pielisen itä puolta Kajaaniin. Olipa reitillä pysähdyksiä:Bomban talossa käytiin kahvilla ja käytiin Hiidenportin kansallispuistossa patikoimassa muutaman kilometrin lenkki.

Kajaanista Hepokönkään kautta Hossaa.

Hossasta jäi paljon hampaan koloon. Tai se syy on tämä, jota kutsuimme Killeksi.

"Kille"oli erittäin kiltti koira. Pysyi hyvin hotellialueella, mutta Hertalla oli juoksu parhaassa vaiheessa.Kävin useaan otteeseen valittamassa, että Kille on pistettävä kiinni. Välillä respassa ei tiedetty kenen koira se oli, välillä se oli nelosmökin asujan, joka oli lähtenyt metsästämään! Siis ilman metsäkoiraa, höh. Lupasivat soittaa. Yön kuuntelin sitten Killen UIUIUIII-laulua. Ja vähintään kaksi ihmistä piti olla mukana, kun kävin kusettamassa Hertan.(Vieläkin kuohuu sisälläni, kun ajattelen koko paikkaa). Ja vesisateesta huolimatta "Kille" nukkui yönsä meidän ikkunan alla ja välillä auton vieressä. Olimme lähes varmoja, että koira oli hotellin pitäjien koira. Aamulla olimme niin kypsiä, että suuntasimme auton nokan kohti Kuusamoa.

Kuusamo korvasi sitten kaiken. Olin jo mielessän luopunut pikku karhunkierroksesta, koska kuulin, että välttämättä koirat eivät mene riippusiltoja pitkin. (Pikku kaurhunkierroksella niitä on neljä). Menimme Juumaan ja lähdimme ensimmäiselle sillalle ja kaikki kolme aivan loistavasti kulkivat riipusillalla.

Eivät välittäneet edes kosken pahusta :).

Silloin päässäni kuului napsahdus:Mehän kierrämme pikku karhunkierroksen. Se on 12 km pitkä. Maasto vaihteleva ja paljon portaita kiivettävän ja laskettavana. Jälkeen päin totesin, että lähdimme kuin koiran kusetuslenkille, meillä ei ollut mukana kuin kolme Snickersiä. Mutta reitti oli aivan mahtava.

Tässä ollaan kivuttu 258 porrasta ylös, saman verran sitten alas!

Mitkä maisemat!

Kaikki päättyy aikanaan, mutta onneksi jäi aivan uskomattoman hienot muistot tästä matkasta. Kaikki kolme koiraa olivat aivan mahtavia matkalaisia. Kelpaa niiden kanssa mennä!